Käyttämällä sivustoamme hyväksyt evästeiden käyttämisen laitteessasi ja tallentamisen siihen. Lisätietoa saat evästeitä koskevasta tietosuojaselosteesta. Lue lisää

Takaisin

Meille luvattu utopia tekoälystä realisoituu, mutta kukaan ei tarkalleen tiedä koska

Tekoäly on saavuttanut ihmismäisen toimintakyvyn jo usealla mittapuulla. On kuitenkin yksi mekanismi joka ihmisaivoilla on, mutta tekoälyllä ei. Ensi vuonna tämä tulee muuttumaan.

Harri Valpola, Curious AI:n perustajajäsen ja toimitusjohtaja, kertoi Slushin yleisölle, miltä tulevaisuuden tekoäly näyttää. Uutisissa on puhuttu paljon tekoälyn hyödyntämisestä muun muassa puheentunnistuksessa ja kääntämisessä. Jotta pääsemme seuraavalle tasolle tässä syväoppimisessa, tarvitsemme ihmistä mukaan kehitykseen. Tämä johtuu siitä, että tarvitsemme sekä nopeaa että hidasta oppimista.

Valpola viittasi Daniel Kahnemanin teokseen Thinking, Fast and Slow, jonka mukaan ihmisillä ja nisäkkäillä on kaksi eri oppimisjärjestelmää. Järjestelmä numero yksi tarkoittaa aluksi hidasta, suuren tietomäärän suodattamista, joka kuitenkin johtaa nopeiden, automatisoitujen päätösten tekemiseen. Tätä tämänhetkinen syväoppiminen tekee eri sovelluksissa. 

Luovuus tarvitsee dataa

Kun käsillä on kokonaan uusi tilanne, johon aiempi tietotaito ei riitä, ihmiset tukeutuvat oppimisjärjestelmään numero kaksi. Se tarkoittaa hidasta, harkitsevaa ajattelua, jota ilman olisimme kuin refleksikoneita. Uusissa tilanteissa lähes kaikki ratkaisut ovat luovia ratkaisuja. Tällä hetkellä tietokoneet ja syväoppiminen toimivat ilman tätä ulottuvuutta.

Syväoppiminen perustuu tunnuspiirteiden yhdistämiseen. Toistaiseksi tekoäly ei pysty päättelemään pelkkien pikselien avulla, mistä objektista on kyse. Tarvitaan siis hirveästi dataa, jotta tekoäly pystyisi edes suhteellisen luovaan ratkaisuun. Ihmiset osaavat suhteuttaa uudet tilanteet sisäisiin malleihin ja luomaan sitä kautta uusia malleja.

”Esimerkiksi liikennejärjestelyiden muuttuessa ihminen pystyy suunnittelemaan työmatkansa uudestaan”, konkretisoi Valpola.

AlphaGo-ohjelmisto suunnittelee peliä luottamalla sisäiseen malliinsa. Kun se on löytänyt ratkaisun ongelmaan tarpeeksi monta kertaa, päätöksenteko automatisoituu. Ohjelma ei kuitenkaan pysty yhdistämään suunnittelua opittuihin sisäisiin malleihin, vaan ne on koodannut ihminen. 

Teknologiapohja on siis olemassa, ja tulemme Valpolan mukaan jo ensi vuonna näkemään tekoälyn, jolla on mahdollisuus oppia toisen järjestelmän mukaan. Tämä mahdollistaa esimerkiksi tekoälykollegan, joka pystyy hoitamaan itsenäisesti työtehtäviä. Näin voidaan nostaa ihmisten potentiaalia työelämässä. 

Voiko tekoälyä kontrolloida?

Skypen ja Kazaan perustajainsinööri Jaan Tallinnin mukaan olemme lopettelemassa ihmisten aikakautta planeetallamme. Kaikki tähän mennessä luotu on ihmisen aikaansaamaa, mutta jatkossa näin ei ole. Vaikka ympärillämme on monia uhkia, kuten ilmastonmuutos ja ydinaseet, ei tekoälyn kehittyminen jää näiden uhkien jalkoihin. 

”Meidän ei tule keskittyä vain yhteen uhkaan, vaan kaikkiin, koska emme tiedä, mitä kohtaamme ensin. Epävarmat olosuhteet eivät tarkoita, että voisimme vain sulkea uhkat ulkopuolelle ja rentoutua”, muistuttaa Tallinn.

Tallinnin mukaan tekoälyyn liittyy paljon epävarmuutta, eikä voida sanoa varmasti, koska supertekoäly on valmis. Karkea arvio on, että 50 prosentin todennäköisyydellä 25 vuoden kuluttua suuri murros on tapahtunut. Turvallisuuden varmistamiseksi ennen sitä on tärkeää, että kehittämisessä filosofia ja teknologia risteytyvät.

Kun supertekoäly herää, tilanne on sama kuin jos ihminen heräisi joku aamu vankilasta. Eikä mistä tahansa vankilasta vaan sellaisesta, jonka ovat rakentaneet viisivuotiaat, joilla ei ole ymmärrystä vankiloista. Jos emme pysty kontrolloimaan supertekoälyä, meidän pitää varmistaa, että sen ajatusmaailma on linjassa ihmisten kanssa. 

”Erityisesti sen tulisi tietää, mikä on hyvä tulevaisuus. Tarkemmin sanottuna tekoälyn olisi hyvä jakaa ihmisten näkemys arvoista ja ihanteellisesta maailmasta”, sanoo Tallinn. 

On siis aika tehdä tekoälyturvallisuudesta seksikästä.

Artikkeli pohjautuu Slush-tapahtuman Harri Valpolan puheenvuoroon ”What Will Happen in Artificial Intelligence Next Year?” ja David Goldbergin ja Jaan Tallinnin haastatteluun ”The Existential Risk of Artificial Intelligence”.

Lue lisää: Pystyykö keinoäly pysäyttämään yhä älykkäämmät virukset?

Artikkelin aihealueet

Tekoäly
Lisää samasta aiheesta
Aivokuori internetiin – futuristin visiossa teknologia sulautuu ihmiseen
Tekoälykurssilla 90 000 oppilasta – presidentti Niinistö: ”Kurssi tarjoaa meille faktoja, jotta meidän ei tarvitse tuntea oloamme voimattomiksi uuden edessä”
Tekoäly vaatii tekoja. Nyt heti.
Pekka Sivonen: Suomesta tekoälyä hyödyntävä yhteiskunta – 5G toimii veturina
Kolme tapaa, joilla tekoäly mullistaa asiakaspalvelun
Tekoäly on kiinnostava juuri nyt – tästä syystä
Alexander Stubb: Neljäs teollinen vallankumous – oletko valmis?
Joko sinun tiimissäsi on robotti työkaverina? Julkiselta sektorilta semmoinen jo löytyy.
Edellinen artikkeli
Asiakaskokemus on digitalisaation pysyvä ykköstrendi – vuonna 2018 sen rakentamista tukevat yhä useammin sosiaalinen ostaminen ja saumaton, ennakoiva asiakaspalvelu
Asiakaskokemuksen parantamiseksi on vuonna 2018 tarjolla uskomattomalta tuntuvia ratkaisuja, joita ...
Seuraava artikkeli
Reijo Karhinen: Rakentakaa rohkeita tulevaisuudenkuvia
OP Ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen muistuttaa videohaastattelussa uudistumisen sekä osaamisen ...