Tarina siitä, miten sotessa voidaan onnistua

Sonera on nyt Telia.

Kun Tainan ja Pertin suusta kuului ”vau” – eli tarina siitä, miten Sotessa voidaan onnistua.

Uusia tietojärjestelmiä, integraatioita, koodia ja loputtomasti työryhmiä ja palavereita. Sote-uudistus on valtava työnsarka, mutta entä jos katsoisimme uudistusta vähän toisesta näkökulmasta kuin yleensä. Miten vau-elämyksestä ja Sotesta voisi puhua samassa yhteydessä? Mikä palanen voisi olla koko Soten tärkein kulmakivi?

Yksi koko uudistuksen suurimmista tavoitteista on taata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kaikille Suomen kansalaisille. Keskiössä ovat ihmiset, veronmaksajat, asiakkaat, eli Taina ja Pentti Kiuruvedeltä, Kirsi Vantaalta ja Väinö Inarista.

Soten onnistuminen mitataan viime kädessä kansalaisten tyytyväisyydellä. Koko uudistus on tarkoitus rakentaa asiakaslähtöisesti.  Mutta miten palveluiden käyttäjä – oli hän sitten syrjäseudulla asuva Väinö tai Kirsi Vantaalta – kokee Soten tuomat muutokset?

Digitaaliseen palveluun ja asiointiin panostaminen on paras ja nopein tapa tuottaa konkreettisia etuja kansalaisille, ja siten saada laajamittaista tukea uudistukselle. Tästä löytyy jo esimerkkejä – sekä terveydenhuollosta että muilta aloilta.

Toimivia malleja löytyy naapurimaista

Finanssiala, telebisnes, matkailu ja moni muu ala on jo käynyt läpi samat muutokset, joita Soten myötä tapahtuu nyt sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näkyvin muutos on tapahtunut asiakaspalvelussa. Konttoreiden sijaan asiakkaat voivat asioida digitaalisissa palveluissa, kuten nettipankeissa tai matkavaraussivustoilla. Tainalle tai Pentille yksi palveluiden valintaperuste voi olla helppous ja toimivuus.

Digitaalisen asiakaspalvelun rakentamisesta terveydenhuollolle löytyy hyviä esimerkkejä naapurimaista. Ei tarvitse katsoa kuin Ruotsiin, Viroon tai Tanskaan löytääkseen onnistuneita uudistuksia.

Virossa digital first -periaate on kenties toteutunut pisimmälle länsimaissa. Kansalaiset pääsevät käsiksi käytännössä kaikkiin julkisiin palveluihin eesti.ee:n kautta. Digitaalisten palveluiden käyttöaste on saatu Virossa erittäin korkeaksi, koska sähköinen tunnistaminen on ollut jokaiselle virolaiselle pakollinen jo 2000-luvun alusta, samoin sähköinen identiteetti.

Ruotsin malli on kuin Suomen Sote

Ruotsissa taas julkisen terveydenhoidon vastuut on järjestetty samaan tapaan kuin Suomen Sotessa on tavoitteena. Terveys- ja sosiaalipalvelut yhdistetään yhden katon alle. Palveluiden tuottamisvastuu on siirretty maakunnille ja rahoitusvastuu on siirretty valtiolle yksikanavaiseen rahoitusmalliin.

Jos jotain voimme Ruotsista oppia niin sen, että palveluiden tuottamisvastuun keskittäminen antaa mahdollisuuden asiakaspalvelun roimaan kehittämiseen. Palvelutarjoajat pystytään kokoamaan yhteen digitaalisen kanavaan. Siten voidaan kehittää palveluiden tavoitettavuutta ja luoda yhteisiä palvelumuotoja. Asiakas voi saada neuvoa esimerkiksi chatillä, tehdä testejä, jotka ohjaavat oikean palvelun pariin tai varata ajan perinteiselle vastaanotolle. Tästä erinomainen esimerkki on 1177 Vårdcentral, josta käyttäjä voi löytää maakunnittain oikean palvelutarjoajan, neuvontapalvelut ja kirjautumisen sähköisiin palveluihin.

Vielä kehittyneempiä palveluita on tarjolla Tukholmassa. Löytyy puheentunnistusta, sähköistä allekirjoitusta ja oppivia hakualgoritmejä.

Itämeren alueen esimerkeissä yhteistä on se, että terveydenhuoltopalveluita tarvitseva saa apua usein helposti, nopeasti ja sijainnista riippumatta. Teknologia tähän on jo olemassa. Sen vuoksi Sote-uudistuksessa olisi hyvä keskittyä hallinnollisen kinastelun sijaan siihen, miten kansalaiset saisivat käyttöönsä oikeasti toimivat ja valinnan vapautta tukevat palvelut. Silloin Tainan ja Pertin suusta saattaisi kuulua jopa ’vau’.