Käyttämällä sivustoamme hyväksyt evästeiden käyttämisen laitteessasi ja tallentamisen siihen. Lisätietoa saat evästeitä koskevasta tietosuojaselosteesta. Lue lisää

Uusimmat blogit

Pientä puuhastelua vai aitoa auttamista?

Pankin työntekijä neuvoo talousvaikeuksiin joutunutta nuorta, insinööri käy lukemassa lehteä vanhukselle. Jopa yli puolet suomalaisista on valmis vapaaehtoistyöhön työajallaan. Tutkija arvioi yleisiä työhön liittyviä ennakkoluuloja.

Työajalla tehtävä vapaaehtoistyö yleistyy suomalaisyrityksissä. Nokia aloitti sen kymmenkunta vuotta sitten, ja muut seuraavat nyt perässä. Myös Telialla on aloitettu henkilöstön vapaaehtoistyön ohjelma Younite.

Ilmiö on uusi eikä vakiintuneita auttamisen tapoja ole vielä syntynyt. Mitä työnantajan piikkiin tehtävästä vapaaehtoistyöstä oikein pitäisi ajatella? Tutkija Anna Seppänen tekee yritysten vapaaehtoistyöstä väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Esitimme hänelle siitä viisi tiukkaa väitettä ja kysyimme, ovatko ne totta vai tarua.

Palkallinen vapaaehtoistyö tarjoaa työntekijälle merkityksellisyyden tunnetta.

”Kyllä, siltä todellakin vaikuttaa. Yritysvapaaehtoistyötä ei tehdä omalla ajalla vaan työnantaja maksaa palkkaa sen tekemisestä, tavallisesti päivän vuodessa.
Entistä useampi miettii työnsä merkitystä ja vaikutuksia. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö saattaa lisätä tunnetta, että voin toimia omien arvojeni mukaisesti.

Tutkimukset osoittavat, että harva työntekijä ryhtyy työpaikan vapaaehtoistyöhön parantaakseen omia uranäkymiään. Vapaaehtoistyö kiinnostaa, koska halutaan kokeilla ja oppia uutta ja olla aidosti hyödyksi. Avoimet ja nöyrät motiivit tekevät kokemuksesta antoisan sekä työn tekijälle että sen kohteelle.

Myös työnantajan motiivit vapaaehtoistyöhön ovat monisyiset. Taustalla on harvoin ainoastaan oman brändin kiillotus. Usein johto haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja tehdä sellaista hyvää, joka ei suoraan heijastu omaan liiketoimintaan. Vapaaehtoisohjelma edistää yrityksessä monia asioita: henkilöstö pääsee kokeilemaan jotakin arjesta poikkeavaa ja mahdollisesti oppii uusia taitoja. Pidemmän päälle se voi lisätä työntekijän sitoutumista työnantajaan ja parantaa yleistä työnantajamielikuvaa.”

Ujo suomalainen ei halua kerskua tekemästään hyvästä muille.

”Näin se on perinteisesti ollut. Suomalainen auttajaihanne on ollut niin sanottu anonyymi filantrooppi, joka kyllä antaa omastaan, mutta ei kerro siitä muille. Meillä kaikenlaisen auttamisen on katsottu kuuluvan julkiselle sektorille sekä järjestöille. Yritykset ovat osoittaneet yhteiskuntavastuuta lähinnä huolehtimalla ympäristöstä, mutta nyt ne ovat alkaneet kiinnostua tekemään myös sosiaalista hyvää.

Yritysten vapaaehtoistyön malli tulee Amerikasta, jossa on täysin erilainen hyväntekeväisyysperinne. Yhdysvaltojen 500 vaikutusvaltaisimmasta yrityksestä peräti 90 prosentilla on vapaaehtoistyön ohjelma.

Eurooppaan yritysvapaaehtoistyö tuli ensin yhdysvaltalaisten emoyritysten kautta, mutta nyt se yleistyy muissakin firmoissa. Myös EU tukee työyhteisöjen vapaaehtoistoimintaa.

Ensimmäisenä Suomessa vapaaehtoistyöhön tarttui Nokia, jonka Helping hands -ohjelma käynnistyi kymmenisen vuotta sitten. Nyt ainakin Nordea, Danske Bank, OP, Telia ja Futurice kannustavat henkilöstöään vapaaehtoistöihin. Peräti 60 prosenttia suomalaisista kertoo olevansa valmiita kokeilemaan vapaaehtoistyötä työaikana.”

Yritykset saattavat lyöttäytyä yksiin vain sellaisten kumppanien kanssa, joiden työtä tukemalla ne saavat takuuvarmasti sympatiaa.

”Tämä on ihan mahdollinen suunta. Vaikuttaa siltä, että yritysten kiinnostus sponsorointiin vähenee ja uudenlaiset sosiaalisen vastuun muodot ovat nousussa. Tutkijoiden kannattaa ehdottomasti seurata, minkälaisten toimijoiden kanssa yritykset ryhtyvät yhteistyöhön.

Järjestökenttä on laaja. On sääli, jos yritysten auttamishalu painottuu pelkästään niin sanottuihin helppoihin ja ilmiselviin kohteisiin kuten lapsiin ja luontoon. Mikä yritys lähtee tukemaan vaikkapa yksinäisiä alkoholisteja tai mielenterveyskuntoutujia?”

Järjestöt ovat varmasti innoissaan saadessaan sankoin joukoin ilmaista apuvoimaa.

”Todennäköisesti – mutta ilmiöön liittyy myös haasteita. Yritysten ja järjestöjen toimintakulttuurit ovat erilaiset. Monissa järjestöissä työskennellään projekteissa eivätkä ne välttämättä pysty irrottamaan vapaaehtoistyön koordinointiin työntekijää, vaikka apuvoimaa haluttaisiin käyttää.

Parhaimmillaan vapaaehtoiset tarjoavat helpotusta järjestön työtaakkaan ja heidän avullaan järjestö tavoittaa entistä laajemman autettavien joukon.

Järjestöväkeä saattaa silti askarruttaa, korvataanko heidän työnsä ilmaisilla vapaaehtoisilla ja onko lyhytaikaisella apuvoimalla työhön vaadittavaa osaamista niin, että toiminnan laatu ei kärsi.

Oma haasteensa on vapaaehtoisten perehdyttäminen. Yhden päivän tehtävää varten ei kannata eikä voi järjestää kovin laajaa koulutusta. Yksinkertaisessakin tehtävässä täytyy kuitenkin hallita paljon asioita. Kuinka moni ensi kertaa palvelutalossa vieraileva esimerkiksi tietää, miten muistisairaan tai heikkokuuloisen henkilön kanssa toimitaan?”

Nämä ovat hippien ja maailmanparantajien touhuja. Yhden ihmisen puuhastelu ei vaikuta mihinkään.

”Ei pidä paikkaansa. Vapaaehtoisen tapaaminen voi olla autettavalle erittäin merkittävä.

Huono-osaisuuteen liittyy usein epäluottamusta muuta yhteiskuntaa kohtaan. Myötätuntoiset kohtaamiset voivat tarjota irrallisuudelle ja epäluottamukselle tärkeitä vastakokemuksia. Parhaimmillaan tapaamiset vähentävät yksinäisyyttä ja emotionaalista stressiä. Mieliala paranee ja itsetunto vahvistuu.

Olennaista on aito vuorovaikutus. Avun vastaanottajalle on tärkeää, että hänen kanssaan ollaan vapaaehtoisesti omasta auttamisen halusta eikä pakotettuna.
Vapaaehtoisen kannattaakin kertoa asioita myös itsestään eikä keskittyä pelkästään toisen elämään.

Onnistuneet myötätuntoiset kohtaamiset lisäävät arjen ymmärtämistä puolin ja toisin, mikä hälventää avun antajan ja vastaanottajan rooleja. Esimerkiksi pankin työntekijät alkoivat katsoa yhteiskuntaa vapaaehtoistyön ansiosta uusin silmin ja ymmärsivät, miten helposti turvaverkkojen ulkopuolelle voi pudota.

On myös todettu, että työpaikalla tehty vapaaehtoistyö voi innostaa samaan myös vapaa-ajalla.

Uskon ja toivon, että meille on syntymässä suomalainen yritysvapaaehtoistyön tapa, joka ei nakerra olemassa olevaa hyvinvointivaltiota vaan on sen aito lisä.”

Teksti: Kaisa Viitanen
Kuva: Kimmo Räisänen

YOUNITE on Telian vapaaehtoistyöohjelma

YOUNITE-ohjelman avulla tahdomme antaa kaikille 21 000 työntekijällemme mahdollisuuden tehdä hyvää ja samalla edistää yhteiskunnan digitalisaatiota palkallisella työajalla. Haluamme tulla yhä merkityksellisemmäksi ja tuoda esiin arvomaailmaamme, jotta voimme tuntea meistä aitoa ylpeyttä. Annamme jokaiselle mahdollisuuden käyttää arvokasta aikaamme hyvään ja samalla oppia uutta ja kehittyä sekä ammatillisesti että yksilönä.

Lue lisää

Lisää samalta aihealueelta

Younite
Lisää samasta aiheesta
Tosi hyvä ensimmäinen työpäivä
Työnantaja rohkaisee hyviin tekoihin
Valitse vapaaehtoistyö kiinnostuksesi mukaan
Lasten lauantai veti Digiboom-ständin täyteen – vain Muumit suositumpia
Työpäivä, josta jäi erityisen hyvä fiilis
Onneksi on vapaaehtoistyö
YOUNITE-toiminta innostaa auttamaan – vaikka kotisohvalta
Osallistuminen palkitsee ja on helppoa – riittää, kun on oma itsensä
Edellinen artikkeli
Työnantaja rohkaisee hyviin tekoihin
It-asiantuntija Leena Romppainen ja palvelujohtaja Harri Viljanen tekevät vapaaehtoistyötä ...
Seuraava artikkeli
Valitse vapaaehtoistyö kiinnostuksesi mukaan
Turha sitä on kierrellä: vapaaehtoistyössä tärkeintä on oma motivaatio ja tekemisen ilo. ...